Oli vuosi 1955 ja Paimion Haka sai alkunsa. PU:ssa jalkapallosta ei pidetty eikä VPK:aan ollut valmis jalkapallotoiminnan ylläpitoon, joten pojat päättivät itse perustaa seuran. Paavo Laitinen oli jalkapalloajatuksen isä ja johtaja alusta alkaen. Hänet valittiin myös oikeutetusti seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Perustajajäsenien joukossa osa oli vielä alaikäisiä ja tämä tuotti pieniä ongelmia, mutta sinnikkäästi pojat vain jatkoivat eteenpäin.
Alkuvuosina Haka oli pienissä taloudellisissa vaikeuksissa. Vaikeudet kuitenkin voitettiin ajan myötä, kun keksittiin erilaisia rahankeräyskeinoja. Taloutta kohennettiin mm. rakentamalla pienoisgolfrata ja järjestämällä peräti yhdeksät tanssit vuonna 1959. Laitisen Paavo teki hienoin työn, kun hän lahjoitti pojille ensimmäiset peliasut. Kyllä PU:n pojat olivat sitten ihmeissään, kun Hakan pojat juoksivat kentälle uusissa asuissaan. 50-luvulla Haka pelasi sarjoja muutaman joukkueen voimin kohtalaisella menestyksellä. Innostus pojilla oli kova, sillä jollei muuten päästy vieraspeleihin, niin sitten turvauduttiin Avolan kuorma-autoon, jossa oli koppi lavalla.
60-luvun alussa jalkapallon asema Paimiossa vankistui ja näin myös vakiinnutti asemansa. Seura sai oman harjoitus- kentän Ernolan maille tiilitehtaan tuntumaan ja näin lajin harrastaminen Paimiossa helpottui huomattavasti. Vuonna 1965 Haka aloitti myöskin virallisen sarjatoiminnan jääkiekossa, kun kunta päätti rakentaa jääkiekkokaukalon. Innostus jääkiekkoiluun oli valtava ja näin Paimioon syntyi oikea jääkiekkobuumi.
Sarjoja sekä jalkapallossa että jääkiekossa pelattiin useilla joukkueilla. Menestys sarjoissa oli vaihtelevaa, mutta välillä saatiin kokea hienojakin voitonhetkiä, kun kukistettiin turkulaisjoukkueitta kummassakin lajissa. Valmentajat aloittivat myös käymään piirin valmennuskursseilla ja toivat myös näin uusia kuvioita valmennuspuolelle. Seuran talous oli myös 60-luvulla melko vakaa, ja se toi tiettyä turvaa koko seuratoimintaan. Toki hieman heikompiakin vuosia oli välissä. Uutena rahankeräystoimintana alettiin käyttää joulupukkipalvelua.
70-luvulla Haka alkoi pikkuhiljaa tulla tunnetuksi maalaisseuraksi menestyksen myötä. Vuonna 1970 sekä jalkapallon että jääkiekon edustusjoukkueet nousivat sarjaporrasta ylemmäs ja nousu kohti parempia sarjoja oli alkanut. Vuoden päästä joukkueet kuitenkin tippuivat sarjaporrasta alemmas, joten kummatkin joukkueet tekivät ranskalaisen visiitin ylempiin sarjoihin. Jalkapalloilijat joutuivat tosin pelaamaan kaikki pelinsä vieraissa, koska kotikenttä oli liian pieni. Koko 70-luku oli sekä jalkapallossa että jääkiekossa seuralle menestyksekäs. Etenkin junioripuolella tehtiin hienoa työtä ja mainittavaa on se, että Markku Ernolan valmennettavat C-nuoret selvisivät ensimmäisenä maalaisjoukkueena jalkapallon SM-lopputurnaukseen ja sijoittuivat siellä hienosti 15. sijalle. Myöskin jääkiekossa B-nuoret selvittivät tiensä SM-kisaan.
Vuosi 1972 oli seuralle erityisen upea, kun naisjalkapalloilu aloitti toimintansa ja heti parin vuoden kuluttua naiset saavuttivat piirin pronssia. Vuonna 1972 Juhani Virta pääsi nuorten maajoukkue-ehdokkaiden leirille. Talous Hakalla oli hyvässä mallissa ja seura keräsi rahaa perinteisesti mm. joulupukeilla. Vuonna 1977 Haka Shop aloitti kioski- toiminnan. Kioski on seuralle tärkeä tulonlähde myös vielä tänä päivänäkin. Haka sai myös maskotin, Kilun, joka oli Mauri Kunnaksen suunnittelema. 70-luku oli Hakalle hienoa aikaa ja nyt oli luotu vankka tulevaisuus niin juniorityölle kuin edustusjoukkueellekin.
80-luvulle lähdettiin kovin odotuksin. Olihan seuran toiminta hyvässä mallissa ja tulos- takin osasi jo odottaa. Edustusjoukkue haki jo jopa paikkaa 2. divisioonasta, mutta tällä kertaa se jäi vain haaveeksi. Panostus oli ollut todella kovaa ja siitä saatiin kärsiä jälkeenpäin taloudellisten ongelmien muodossa. 80-luvulla edustusjoukkue vakiinnutti paikkansa kuitenkin 3. divisioonassa, mutta ed. mainittujen vaikeuksien takia seura kuitenkin putosi vuonna 1989 4. divisioonaan.
Saavutus, joka usein on jäänyt pienemmälle huomiolle oli se, että PaiHan naiset pelasivat SM-sarjassa. Tämä saavutus on edelleenkin, ainakin tämän historiikin kirjoittajan mielestä, yksi seuramme suurimmista saavutuksista. Junioritoiminta oli 1980-luvulla hyvässä mallissa, vaikka piirin aivan terävimmässä kärjessä joukkueita ei ollutkaan.
Hakasta oli nyt viimeistään tullut piirin kärkiseuroja ja menestyksen myötä myös arvostus kasvoi ja tästä osoituksena se, että Paimiossa järjestettiin vuonna 1982 nuorten EM-turnausten ottelu ja vuonna 1985 pelattiin Paimiossa nuorten EM-karsinta-ottelu Suomi-Ruotsi. Haka sai myös oman lipun ja traditioksi tuli myös vuoden hakalaisen valitseminen. 80-luvulla Haka aloitti myös nappulaliiga toiminnan.
1990-luvulla seura on paininut taloudellisissa vaikeuksissa ja se on vaatinut oman veronsa. Edustusjoukkueen on ollut tyytyminen pelaamiseen 4. divisioonassa (1990 3.divarissa). Junioritoiminta sen sijaan on edelleen toimivaa ja vuonna 1990 Tapio Varjosen valmennettavat F-juniorit palauttivat Hakan takaisin junioreiden mitalikantaan. Myöhemmin 90-luvulla Matti Malisen valmennettavat "kasineloset" ovat saavuttaneet menestystä piirinsarjassa, ja joukkue on tullut tunnetuksi hienoista peliesityksistään myös muuallakin.
Paimiossa järjestettiin myös 15 vuoden tauon jälkeen vuonna 1993 ensimmäinen turnaus, Paiko-turnaus. Myös leiritoiminta herätetään henkiin vuonna 1992 ja siitä lähtien nuoret palloilijat ovat saaneet nauttia Marjaniemen loistavasta leiripaikasta ja hienosta ilmapiiristä. Vuonna 1995 Haka täytti 40-vuotta ja silloin järjestettiin turnaus, jossa eri ikäluokissa yli 700 pelaajaa taisteli turnausvoitosta. Vuotta aikaisemmin Paimiossa järjestettiin SM-karsinnat ikämiehille. Vuoden 1997 kesällä Paihan valmentajat ja puuhamiehet kohtasivat Riverside Gladiatorsin, jonka riveissä pelasivat mm. Saku Koivu ja Jere Lehtinen.
Soini Santala